Mikaelinkirkon ensimmäiset urut

Rakentaja: E.F.Walcker 1907
Julkisivu: Lars Sonck

50+2 äänikertaa, pneumaattinen koneisto

Dispositio:

Oskar Merikannon tarkastuslausunto uusista uruista 26.8.1907:

"Vilppula 26/8 07.

H. Herr Kyrkoherde Axel G. Keihänen Åbo

 I anledning af Edert ärade bref från den 22 dennes har jag härmed äran bifoga ett på finska affattadt kort utlåtande om Mikaelskyrkans nya orgel.
Med utmärkt högaktning Oskar Merikanto.

Mielipiteeni Turun Mikaelinkirkon uusista uruista on lyhyesti seuraava:

Senjälkeen kun kuuluisa saksalainen urkutehdas Walcker rakensi Helsingin Johanneksen kirkon suuret urut, jotka äänensä kauneuden vuoksi ovat niin suurta huomiota maassamme herättäneet, on mainittu tehdas, hyväkseen käyttämällä kaikkia nykyajan parannuksia ja keksintöjä urkurakenteen alalla, monessa suhteessa edistynyt. Siitä ovat Turun Mikaelinkirkon urut nyt tuoreimpana todistuksena. Jo soittopöydän aistikas ja peräti käytännöllinen järjestely, kombinatsioonilaitosten monipuolisuus ja uutuus sekä kauniitten soolo-äänikertojen lukuisuus antavat näille uruille viehättävyyden, joka asettaa nämä urut etusijalle Walckerinkin ennen maahamme rakentamien urkujen joukossa. Äänen silmänräpäyksellinen ääntäminen ja rikassisältöisen ja monipuolisen koneiston luotettava täsmällisyys ja erehtymättömyys kaikissa lukemattomissa eri osissaan on yhtenä pää-ansiona mainittava. Ilahuttavina uutuuksina on etupäässä mainittava piano-pedaalin nappulat II:lla ja III:lla manuaalilla, pedaalin yhdistys pariin heikkoon äänikertaan III:nen manuaalin crescendo-kaapissa, Vox humanan oma crescendokaappi, läpi urkuäänikertojen käypä kaksinkertainen vapaa kombinatsioonilaitos, johon vielä kaikki koppelitkin erikseen voidaan yhdistää, kenraalicrescendolaitoksen järjestäminen niin, että siinä manuaali- ja pedaalikoppelit jo alusta alkaen ovat mukana. Mukavuudet soittajalle ovat niin suuret, että esim. neljä erilaista registratsioonia voi edeltäkäsin valmistaa: nimittäin registerinappulain avulla, kahden erilaisen vapaan kombinatsioonin avulla ja kenraalicrescendon avulla. Viidentenä voi vielä missä silmänräpäyksessä tahansa käyttää Tuttia, täysiä urkuja.

Pitkäksi tulisi puhua erikseen kaikista kauniista soolo-äänikerroista, joita näissä uruissa on niin runsaasti. Mainitsen vaan muutamia joukosta: Dulciana, Hohlflöte, Concertflöte, Flauto dolce, Oboe, Lieblich Gedeckt 8’, Echo Gamba, Fernflöte, Clarinet ja Vox humana, joka yksikseen ja ilman siihen kuuluvaa äänen värisyttäjää on hyvin kiitollinen käyttää. Mestarillisena täytyy pitää äänikertojen intoneerausta ja yhteensovittamista, kieliäänikertojen täyteläisyyttä ja pehmeyttä sekä mixtuurien suhteellista lukumäärää, joiden (kuin myöskin 4’ ja 2’ äänikertojen) avulla urkujen ääni on saatu niin raikkaaksi ja kirkkaaksi, ettei täysilläkään uruilla soittaissa lainkaan kaipaa oktaavikoppelia.

Jokaisen, johon kaunis urkuääni voi vaikuttaa, täytyy tunnustaa, että ääni näissä uruissa sekä vienona että voimakkaana on ihailtavan kaunis. Suuri nautinto on myöskin soittajalla esiinloihtiessaan niin moniväreistä ja sulavan kaunista ääntä näistä uruista. Sekä kirkko- että konserttiurkuina asetan nämä Mikaelinkirkon urut maamme kauniimmiksi ja huomattavimmiksi uruiksi. Sitä suurempi vahinko, että urkujen fasaadi urkujen takana olevan ikkunan vuoksi on saanut niin mitättömän ja kaikkea juhlallisuutta puuttuvan ulkomuodon.

Oskar Merikanto
Urkutaiteilija. Helsingin Johanneksen kirkon urkuri."

Etusivulle